Aluksi

Haluan kirjoittaa ilman, että tarvitsee miettiä, lukevatko kaverini, perheeni tai opettajani blogiani. Haluan kirjoittaa miltä todella tuntuu. En ole enää pitkään aikaan saanut selviteltyä ajatuksiani yhtä hyvin kuin kirjoittaessa, ja tuntuu turhauttavalta miettiä, mitä voin sanoa. Lukijoiksi olen kutsunut aika harvoja, sellaisia ihmisiä, jotka ovat ennenkin lukeneet kirjoituksiani. Kiitos teille ihanille.♥ Blogin ulkoasu tulee varmasti muuttumaan, nyt tarvitsen vaan paikan jossa voin selvittää solmuajatuksiani.

Tämä päivä on ollut aika kamala. Aamulla myöhästyin ruuhkan takia terveydenhoitajalta. Päätin tulla ennen kouluun menoa käymään kotona, sillä mulla olisi ollut välissä hypäri+ruokailu. Olin tietenkin katsonut väärin ja tunti meni menemistään sillä välin kun olin bussissa matkalla kotiin, great. Viimeiselle tunnillekaan en mennyt, sillä minulla oli muuta tekemistä. Oksensin nimittäin tänään pitkästä aikaa tahallisesti. Tuntuu sekä huonolta että hyvältä, kieroutuneella tavalla. Vaaka näytti oksentamisen jälkeen vähemmän kuin pitkään aikaan, mutta tavallaan on huono omatunto. Olen ollut tosi tyytyväinen, että olen saanut pidettyä syömiset normaalissa ja painon samassa tupakoinnin lopettamisesta huolimatta. Aluksi pelkäsin, että alan tupakoimisen sijaan syödä, tupakointihan on aina ollut minulle ruuan korvike ja nälän häätäjä. Nyt jo yli 3 vkoa polttamatta ja voin sanoa että olen ylpeä.
Nyt yritän deletoida tämän päivän, unohtaa kaiken, katsoa illalla TV:stä Paon, soittaa eräälle ihanalle pojalle ja mennä aikaisin nukkumaan. Huomenna menen aamulla kouluun ja koulun jälkeen tanssiin. Huomisesta tulee ihan tavallinen päivä. Syömisineen kaikkineen.